sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Voiko psykoterapeutti blogata?

Psykoterapeuttina bloggaamisen äärellä 


Matkani blogien maailmaan alkoi muutama viikko sitten, kun päätin ilmoittautua ”Väitöskirjatutkija bloggaa" – kurssille. Tarkoituksenani oli avartaa käsitystäni somemaailmasta, selkiyttää omaa ajatteluani psykoterapeuttina väitöskirjaani varten sekä kiteyttää asiakastilanteiden virittämää oppimisprosessiani. Kurssi käynnistyi ja kohta olinkin tilanteessa, jossa piti laatia ensimmäinen postaus. Olin  keskellä eettistä pohdintaa psykoterapeutin käytännön työn ja tutkijan roolin yhdistämisestä julkiseksi. Prosessin edetessä päädyin tekemään blogia minusta minulle. Halusin selkiyttää omaa ammatillista identiteettiäni, sijoittaa itseäni psykoterapeuttina ammatilliselle kentälle ja koota itselleni ymmärrystä itsestäni ja omasta ajattelustani. Myöhemmin voisin sitten siirtyä julkiseenkin bloggaamiseen, mikäli aikaa ja intressejä riittäisi. Vaikka päädyin tällaiseen autoetnografiseen yksityiseen blogiin, tarkoituksenani on kirjoittaa tekstiä, joka voisi olla kenen tahansa luettavissa.  

Ensimmäinen kysymys, jota blogin pitäminen minussa herätti, oli: Voiko psykoterapeutti blogata? Kysymys oli ylipääsemätön, koska kiinnostukseni psykoterapeuttina ja tutkijana kohdistuu erityisesti käytännön psykoterapiatilanteisiin, omaan ajatteluuni psykoterapeuttina ja asiakkaiden kokemukseen.  Tästä näkökulmasta  jouduinkin miettimään erityisesti psykoterapeutin keskeisintä työvälinettä nimeltään luottamus.  Psykoterapiavastaanotto on hyvin yksityinen, intiimi ja suojattu tila, jota on syytä vaalia erityisellä huolellisuudella. Psykoterapeutti on samalla kuitenkin myös osana erityislaatuista vuorovaikutusta, jossa on mahdollista joka päivä oppia jotakin uutta asiakkailtaHalusin hyödyntää tätä oppimisen näkökulmaa, mutta kuitenkin huolehtia luottamuksesta ja asiakkaideni tietosuojasta erityisellä herkkyydellä. Blogissani kaikki käyttämäni asiakaskokemukset on muutettu fiktiivisiksi, eikä niistä voi ketään yksilönä tunnistaa. Blogini nimi MindFind- Faktaa ja fiktiota psykoterapiasta kuvaa oppimisprosessiani, jossa yritän "löytää mieltä" (find mind) psykoterapiasta ja rakentaa ammatillista identiteettiäni. Blogin myötä haluan myös kiteyttää väitöskirjaani liittyvää tutkimustietoa  sekä koota yhteen asiakkailtani saamia oivalluksia.  Vaikka asiakkaat ovat tässä blogissa fiktiivisiä, niin sisällölliset teemat vastaavat niitä kokemuksia, joita olen työssäni psykoterapeuttina 20 vuoden ajalta saanut, ja joita saan edelleen päivittäin. Tärkein ammatillinen opettajani ovat asiakkaani, joille olen kiitollinen saamastani luottamuksesta ja oman elämänsä ja ajatustensa syvällisestä jakamisesta. 

Blogissani olen koonnut yhteen asiakkailtani saamia elämänviisauksia "Asiakkailta opittua"-osioon. "Asiasanat" - osiossa nostan esiin postausteni keskeisiä teemoja. "Mistä vaikutuin tänään"- sivupalkki  koostuu joistakin arjessani kohtaamistani  sisällöistä, jotka ovat olleet minulle ammatillisesti kiinnostavia. "Jotakin minusta"otsikon alta voi nähdä ammatillista taustaani, koulutuksiani, julkaisujani sekä valikoituja palasia henkilökohtaisesta elämästäni. 

Jos jossain vaiheessa päädyn julkaisemaan blogiani, toivon voivani vaikuttaa psykoterapiaan edelleenkin liittyvään mystifiointiin. Haluaisin avata  psykoterapiaa ja psykoterapeuttina olemista erään asiakkaani sanojen mukaisesti ”tavalliseksi arkiseksi ihmisten väliseksi toiminnaksi, joka auttaa ymmärtämään itseään ja muita”. Psykoterapian tavoitteena on työkyvyn ylläpitäminen ja palauttaminen, mutta usein se on myös prosessi, joka vaikuttaa ihmisen koko elämän merkityksellisyyden kokemukseen.  Psykoterapia on todettu hyvin vaikuttavaksi toiminnaksi viitekehyksistä riippumatta, joskin se mikä siinä vaikuttaa, on edelleen jonkinlainen mysteeri.  Psykoterapiassa vallitsee edelleen melko medikalistinen ja psykoterapian teorioihin sekä asiantuntijatietoon nojaava kulttuuri. Julkisen blogin kautta olisi  mahdollista tavoittaa laajemmin psykoterapian käyneitä ihmisiä ja saada tietoa heidän kokemuksistaan. Blogi voisi myös avata näkökulmia eri psykoterapiaviitekehysten välillä ja toimia kurkistusikkunana psykoterapeuttien ja asiakkaiden terapianäkökulmien eroihin ja yhtäläisyyksiin. Lisäksi blogi voisi toimia psykoterapian asiakasteorian äänenä. Asiakkaat ovat ylivoimaisesti aliarvostetuin psykoterapiatiedon tuottaja. Asiantuntijoina heitä hyödynnetään edelleen todella vähän, vaikka tutkimukset osoittavat asiakkailta saatavan palautteen hyödyntämisen vaikuttavan merkittävästi psykoterapian tuloksellisuuteen. Psykoterapian asiakastutkimusten meta-analyysien pohjalta on todettu asiakkaiden mieltävän psykoterapian paljon laajempana ja kokonaisvaltaisena oppimisprosessina kuin psykoterapian teorioissa tai menetelmissä ajatellaan. Usein myös me psykoterapeutit olemme tottuneet tarkastelemaan asiakkaan tilannetta terapiaorientaatio edellä. Erityisen tärkeänä julkisessa blogissa koen mahdollisuuden vuorovaikutukseen ja omaan oppimiseen, jotta pystyisin katsomaan maailmaa edes vähän oman lokeroni ulkopuolelta.

Tehdessäni nyt ensimmäistä postaustani minusta tuntuu jo nyt, että katson maailmaa hieman uusin silmin. Asiakkaani kertoi terapian alettuaan miettivänsä usein, että "mitähän kaikkea tästä kertoisin psykoterapeutilleni".  Näköjään blogin kirjoittaminen siirtyy sisäiseksi matkakumppaniksi, joka auttaa katsomaan asioita uudesta näkökulmasta.  

Valokuva: Esikoiseni tekemä taulu terapiavastaanottoni seinällä.
Tukiryhmä: Kuopukseni merkittävä panos blogipohjan työstämisessä sekä blogikurssin vetäjältä (Akateemisen ja populaarin välimaastossa-blogi ja pienryhmäläisiltä (kaikkien blogien nimet ja linkit tähän) saatu oppi ja kannustus.